Partsilta pöytään

Partsilta pöytään 

Partsilta pöytään oli tiedostushanke, jonka tavoitteena oli levittää monipuolista tietoa lähiruoasta sekä kannustaa ihmisiä omatoimiviljelyyn. Hankkeen verkkosivut on suljettu, mutta hankkeessa tuotetut artikkelit löytyvät nyt täältä.

Lähiruoan suosiminen vaalii suomalaisia ruokaperinteitä, koska lähi- ja kausiruoan käyttäminen tukevat paikallisten ruokakulttuurien säilymistä. Lähiruoalla on kuitenkin myös paljon muita merkityksiä. Sen erilaiset tuottamismuodot, kuten omatoimiviljely ja kaupunkiviljely edistävät myös yhteisöllisyyttä ja ovat mukana uudelleen määrittelemässä yksilön ja luonnon välistä suhdetta.

Tietoa lähiruoasta

Lähiruoka on paljon enemmän kuin pelkästään lähellä tuotettua ruokaa. Se on myös osa suomalaista kultuuria, yhteisöllisyyttä ja kansalaisaktiivisuutta. Partsilta pöytään -hankkeen yhteydessä vuonna 2010 julkaistuissa artikkeleissa eri alojen asiantuntijat avaavat näkemyksiään lähiruoasta. Artikkelit löytyvät alla olevien linkkien kautta  pdf-tiedostoina.


Vinkkejä aloittelevalle kotipuutarhurille

Anu Ranta (2010)

Oman ruoan tuottaminen on alkanut taas kiinnostaa ihmisiä, myös kaupunkilaisia. Viljelypalstaa on hyvin vaikea saada, mutta maatonkin voi luoda ruukkujen avulla keittiökasvimaan parvekkeelle, talon seinustalle tai ikkunalaudalle. Muunneltavuus ja liikuteltavuus ovatkin ruukkupuutarhan etuja. Myös kasvattamisen ilo, ihanat makuelämykset  ja taloudellinen hyöty ovat hyviä syitä aloittaa viljeleminen. Ja tämä sato, jos mikä, on lähiruokaa. Hyötykasviyhdistyksen toiminnanjohtaja Anu Ranta antaa artikkelissaan hyödyllisiä neuvoja oman hyötypuutarhan perustamiseen.

Parvekeviljelyä haaveillessa on otettava huomioon tiettyjä tosiasioita. Tärkein edellytys hyvälle kasvulle on riittävän valon saaminen. Kasvien tulee saada suoranaista auringonpaistetta 5-6 tuntia päivässä. Varjossa kasvu on kehnoa. Liiallinen tuulisuus on myös pahasta. Aikaisemmin, kun bensiinissä oli lyijyä, vilkasliikenteiset alueet eivät soveltuneet viljelyyn ollenkaan. Silloin suositeltiin 25 metrin etäisyyttä viljelyksistä, kun lähistöllä kulki 3000-10000 autoa vuorokaudessa. Nyt pölystä ja pienhiukkasista päästään huolellisella kasvisten huuhtelulla. Ehkä kaikkein tärkein asia on kuitenkin se, että ruukkuviljely vaatii täydellistä sitoutumista, vielä enemmän kuin avomaalla viljely. Pitkäksi aikaa ei voi olla pois kotoa, jos hoitoa ei ole järjestetty kastelunkaan takia.

Lasitettu parveke on kasvihuone

Lasitettu parveke toimii kasvihuoneen tavoin. Sellaisesta voi olla erityisen onnellinen, se kun antaa hyvät olosuhteet lämpöä vaativille kasveille, kuten kurkulle, tomaatille, chilille, paprikalle, okralle tai vaikkapa pesusienikurkulle.

Se ei ole kuitenkaan ongelmaton.  Lämpötilan seuraaminen on erityisen tärkeää, koska se saattaa nousta pilvisen ja kylmän aamun jälkeen auringon alkaessa paistaa helposti yli 45 asteen. Se on aivan liikaa lämpimistäkin maista kotoisin oleville kasveille, puhumattakaan salaatista. Tuuletuksen ja varjostuksen avulla lämpötila pidetään alle 30 asteessa. Tämä tarkoittaa sitä, että keskikesällä tuuletetaan ympäri vuorokauden.

Istutusastioiksi saviruukkuja, koreja ja puusaaveja

Istutusastioiksi voi valita monenlaisia astioita: saviruukkuja, sankoja, soikkoja, rautapatoja, puuastioita, tynnyreitä jne. Muoviruukkuihinkin voi istuttaa, mutta ne ovat aika rumia. Siksi ne olisi hyvä piilottaa isompaan saviruukkuun tai koriin. Aidot materiaalit ovat ehdottomasti onnistunein valinta. Ruukun koossa ei kannata kitsastella. Suuressa ruukussa kasveilla on tilaa ja kastelun kanssa on helpompaa.

Lasittamattomat saviruukut ovat varma valinta. Ne läpäisevät vettä ja ovat siksi hengittäviä. Kasvit viihtyvät niissä, ja ne ovat kauniitakin. Jos otetaan uusi ruukku käyttöön, se on upotettava vesiastiaan vettymään yön yli. Ellei se ole imenyt huokosiinsa kunnolla vettä, ottaa se kasveille tarkoitetun veden itselleen kasvin kärsiessä kuivuudesta. Aluslautanen on myös välttämätön, ettei liika kasteluvesi valu naapuriin.

Salaojitus välttämätöntä

Jotta kasvit menestyisivät ruukuissa, on niiden salaojituksesta huolehdittava. Ensiksikin ruukun tai istutusastian pohjassa täytyy olla aina reikä tai useampikin. Reiän ja mullan välissä tulee olla ilmatila, jolloin kasvin juuret voivat hengittää. Saviruukunpalaset ruukun pohjalla ovat perinteinen tapa ilmatilan tekemiseen. Myös karkea sora ja pienet kivet käyvät. Niiden avulla saadaan ruukkuun myös painoa, jolloin kovat tuulet eivät kaada ruukkua. Lekasora on oiva salaojitusmateriaali. Ne ovat teollisia tuotteita ja valmistettu hienojakoisesta savesta. Ne sitovat sekä ilmaa että vettä. Niitä voi sekoittaa myös multaan ilmavuuden lisäämiseen. Vulkaanista saviliusketta oleva vermikuliitti käy myös tähän tarkoitukseen.

Vinkkejä istuttamiseen

Istutusruukkujen ja –astioiden tulee olla ehdottoman puhtaita. Käytä uutta, valmiina ostettua multasekoitusta. Jos on puhdasta hiekkaa, vermikuliittia tai lekasoraa, voi niitä sekoittaa mullan joukkoon. Oman sekoituksen voi tehdä esimerkiksi kompostimullasta, hiekkaturpeesta ja savesta, jos on varma niiden puhtaudesta. On tärkeää, ettei multa sisällä rikkaruohonsiemeniä eikä tuhoeläimiä.

Kastele istutettavat taimet päivää ennen uudelleenistutusta perusteellisesti. Irrota ne ruukusta työntämällä leveä veitsi, puulasta tai lusikka alle. Istuta taimi entiseen syvyyteensä. Istutuspuikko on tähän työhön oiva apuväline. Jos taimet ovat venähtäneitä ja heiveröisiä, kannattaa ne istuttaa hieman syvemmälle vahvistumaan. Kasvin juuria ei saa taittaa kaksinkerroin, juuresta on tarvittaessa parempi nipsaista pois hiukan kuin taittaa se. Painele varovasti multaa kasvin ympärillä, niin että taimi seisoo tukevasti, mutta ei niin tiukkaan, että multa tiivistyy liikaa. Juurten kehittyminen vaatii happea. Kastele hyvin. Ensimmäisinä päivinä istutuksen jälkeen kasveja käsitellään varovasti. Kasvit sijoitetaan valoisaan paikkaan, muttei suoraan aurinkoon. Kastellaan uudelleen vasta kun multa on kuivahtanut. Pikkutaimet latvotaan useita kertoja. Siemenkylvöissä noudatetaan kylvöohjeita.

Ravinteet välttämättömiä

Kukkiakseen ja kasvaakseen kasvit tarvitsevat ravinteita. Käytännöllistä on laittaa annosteluohjeen mukaan istutuksen yhteydessä jotain orgaanista lannoitetta, kuten esimerkiksi kompostoitua hevosenlantaa tai kanankakkarakeita. Jos kasvu näyttää heikolta, voi antaa luonnonmukaista ravinneliuosta viikoittain märkään multaan. Kuivaan multaan annettuna kasvin imujuuret saattavat vioittua, joka lopettaa kasvin kehityksen. Terveet, hyvin hoidetut kasvit säästyvät helpommin tuholaisten hyökkäyksiltä ja tuottavat hyvin satoa.

Kastele oikein

Ruukkupuutarhan kastelussa ei ole mitään erikoista. Samat säännöt pätevät siihen kuin ruukkukasvien kastelussa yleensä. Kun kastellaan, kastellaan kunnolla. Vältetään auringonpaisteessa kastelua, sillä vesipisarat toimivat silloin polttolaseina ja voivat aiheuttaa lehtiin ”palovammoja”. On parempi kastella varhain aamulla ja illalla ja aina haalealla vedellä.

Mullan on hyvä kuivahtaa kastelukertojen välillä. Juurien on saatava happea. Kun multa on kuiva ensimmäiseen sorminiveleen asti, on kastelun aika. Käytäntö opettaa, milloin on kasteltava, kullakin kasvilla on omat kasteluvaatimuksensa.  Sää vaikuttaa vedentarpeeseen. Ruukkuviljelyssä kastelu on ehdottomasti otettava vakavasti, ongelmia saa liian paljosta ja liian vähästä kastelusta.

Hyötykasveilla on myös koristearvoa

Monilla hyötykasveilla on myös koristearvoa. Esimerkiksi ruusu- tai salkopavut köynnöstävät kauniisti ja tuottavat sen lisäksi syötävääkin. Salaateissa on valinnanvaraa. On sileä- ja ryppyreunaisia, on vaaleanvihreitä, tummanvihreitä ja viininpunaisiakin. Pensastava kurpitsa isossa saavissa upeine lehtineen ja kirkkaan keltaisine kukkineen voittaa aina arkiset petuniat. Syötäviä kukkiakin voi kasvattaa, kuten kehäkukkaa, krassia ja ruiskaunokkia.

Kasvien lajikevalinnoilla voi parvekkeelle luoda oman paratiisinsa ja  tuntea olevansa oikeassa puutarhassa.

Vihanneksia ja yrttejä

Ruukuissa voi kasvattaa lähes kaikkia pienijuurisia ja kooltaan pienehköjä vihanneksia ja yrttejä, kukin mieltymyksensä mukaan. Omat uudet perunat ämpäristä tai isosta ruukusta nostettuna ovat juhlan paikka. Amppelissa kasvava tomaatti ei vie lattiatilaa. Erityisesti basilikat soveltuvat ruukuissa viljeltäviksi. Kun yrteistä leikkaa latvaverson, se kahdentuu. Näin satoa riittää pitkään. Ruohosipulimättäästä voi saada kolme satoa.  Kuukausimansikkakin viihtyy ruukkuviljelyssä. Se antaa satoa juhannuksesta pakkasiin asti. Siitä löytyy myös kermanvalkoinen muunnos, joka saa jäädä rastailta rauhaan.

Ruukkuviljely voi olla versokasvatusta

Jos ei ole parveketta, ruukkuviljely voi olla versokasvatusta. Ravinto-opillisesti versot ovat erittäin terveellisiä. Niistäkin saa arvokkaita ravintoaineita samalla tavoin kuin vihanneksista. Kasvattamiseen tarvitaan hyvää, luonnonmukaisesti tuotettua, kalkittua turvetta. Kasvatusalustaksi sopii reunallinen tarjotin tai muu laakea astia. Lisäksi tarvitaan mustaa ja kirkasta muovia kasvuston peittämiseen. Kastelu käy parhaiten suihkepullon avulla.

Siemeniä liotetaan lasipurkissa yön yli, isoja siemeniä kannattaa liottaa vuorokausi. Jos haluaa nopeuttaa kasvua, siemeniä voi idättää lasipurkissa vuorokauden verran idätysohjeen mukaan. Tämän jälkeen siemenet kylvetään astiaan, johon on laitettu kosteaa multaa parin senttimetrin verran tasaiseksi kerrokseksi. Siementen päälle ei laiteta multaa, vaan kylvös peitetään pimeäksi mustan, rei’itetyn muovin avulla ja pidetään lämpimässä paikassa. Jos siemenet on idätetty, jo noin parin, kolmen vuorokauden kuluttua oraat ovat nousseet pintaan ja nostavat peitettä ylös. Silloin on mustan peitteen poisottamisen aika ja viljelmä pääsee valoon. Tasainen kosteus on onnistuneen kasvun edellytys. Nyt kasvuston voi peittää kirkkaalla, rei’itetyllä muovilla. Tosin liika märkyys on pahasta, juuriston on saatava happea. Noin viikon sisällä versot ovat syöntikelpoisia.

Versot leikataan saksilla ja huuhdellaan lävikössä. Ne voi syödä sellaisenaan, tai ne voi lisätä lämpimiin ruokiin, salaatteihin tai voileivän päälle. Niillä voi myös koristella aterioita. Versot ovat parhaimmillaan nuorina, sirkkalehtiasteella. Kun ne alkavat kasvattaa varsinaisia lehtiään, maku heikkenee. Leikkaamisen jälkeen versot eivät enää jaksa kasvattaa uutta satoa, vaan kasvusto multineen heitetään kompostiastiaan ja kasvatus aloitetaan alusta.

Vinkkejä kotipuutarhurin lajivalikoimaan

 

Anu Ranta

Hyötykasviyhdistys ry
anu_ranta (ät) yahoo.com
Hyötykasviyhdistys rt
Mechelininkatu 51
00250 Helsinki
Puh. 09-43 42 350, 040-592 21 22
Fax 09-43 42 3535.
Sähköposti: info(at)hyotykasviyhdistys.fi
Annalan puutarha
Hämeentie 154, rakennus J
00560 Helsinki
Puh. 040 – 592 2122
Sähköposti: info(at)hyotykasviyhdistys.fi
Kotisivu: http://www.hyotykasviyhdistys.fi
Tiedustelut myös puh. 09 – 4342 350

Tilaa uutiskirjeemme

Saat uusimmat opintokeskus Vision uutiset sähköpostiisi.